Saariston lapset goes assembly

On kylmää pizzaa, on lämmintä limua, on verhot, jotka pitävät auringon ulkopuolella ja ennen kaikkea oikeaoppinen konekirjoitusryhti. Kyllä kelpaa päivitellä blogia!

Alkukesän purjehduskausi on ohi ja laivat lähtevät loman ajaksi saaristomerelle lepäämään ja rentoutumaan. Saariston lapset siirtyvät tekemään muita juttuja, kuka mitäkin. Tai siis kuka milläkin veneellä. Yleensä puuveneellä. Tämä on tauti, josta ei parane. =)

Purjehduskauden lopetti tällä kertaa yön yli kestävä meriretki Westendin edustalle. Säät olivat mainiot ja jokaisesta 24 tunnista otettiin takuulla ilo irti. Ja niin pitääkin näinä valoisina kesäöinä! Suomen purjehduskausi on niin lyhyt, että kyllähän siitä kannattaa nauttia yötä myöten.

Saariston lapset valmistautuvat toki jo syksyyn kaikin tavoin, niinkuin juhannuksen jälkeen kuuluukin. Punaisten miehistöpipojen metsästysretki tosin päättyi tuloksettomana. Iso paha todellisuus taklasi lapset heti alkumetreillä: Keskikesällä pipoja ei vaan myydä juuri missään, edes täällä Suomessa.

Saariston lapset ja Iso Paha Aurinko

Tänään ei tarvinnut lämpimiä vaatteita.
Tänään ei myöskään tarvitse mennä saunaan.
Tänään olisi tarvinnut hatun ja aurinkorasvaa, mutta aina ei voi olla noheva.

Olkapäät kuumottavat pitkän ulkotyöpäivän jäljiltä. Jos toisen käsivarren maalaisi nyt vihreäksi ja menisi veteen kellumaan kädet pystyssä, suomenlinnan lautta ajaisi taatusti yli.

Saariston lapset kävivät tänään tutkimusmatkalla konttorin aarreaitassa ja löysivät vaikka mitä jännää ja kivaa purjelaivaroinaa, jolla sisustaa paattia. Naapurilaivalta "lainatut" maitokärryt lastattiin täyteen tavaraa yhden jos toisenkin kerran kun uudelleenjärjestelyvimma iski.

Aurinko laskee viimein ja lapset jatkavat olkapäiden liian myöhäistä rasvausta ja pontevaa nesteytystä.

Ps. Saariston lapset kiittävät Valborgin nohevaa miehistöä Yhteistyöstä ja Avunannosta. Kiitos.

Saaristossa sataa

Ja kansitakit kahisee sateessa.

Eka teksti!!!

Alotettiin villen kaa nyt tämmönen blogi tästä laivaelämästä, kun se nyt vaan on niin siistii ja kadehdittavaa. Pitkät päivät, vielä pidemmät yöt, kädet joita jokainen itseään kunnioittava manikyristi kavahtaa, hyvät kelit, ei-niin-hyvät-kelit, tervalta haiseminen ja auringossa punaisena hehkuva iho...saaristossa elämä maistuu merirosvokaljalle! Arrrrrrrrr...